Kaikille jotka lukevat blogiani, olette ihania ja parhaita lukijoita joita kellään voi ikimaailmassa olla ♥

I Just Don't Feel Like Christmas Without You


3. luku   "I just don't feel like Christmas without you."

 

 

Päätäni koski kauheasti. Tunsin lämpimän nesteen valuvan hiuksistani kasvoilleni. Haistelin ilmaa ja huomasin sen olevan verta. Minun päälleni tippui kylmiä pisaroita. Koko ajan. Ne eivät olleet nestemäisiä vaan ne sulivat kun ne koskettivat ihoani. Lunta. Avasin silmäni. "Voih", sanoin kun näin tummapukuisen naisen edessäni. Makasin kovalla kivituolilla, selvästi ulkona..... Aivan koulun pihalla. Katsoin naista. Hetken päästä tajusin että hän olikin... Beatrix! Beatrixillä oli päällään vanhan aikainen musta mekko joka oli repeytynyt lahkeesta. Nousin istumaan kivusta välittämättä. Halasin Beatrixia hän hymyili minulle tuskaisasti. "Kuka teki tämän sinulle?" Beatrix kysyi. Pudistin päätäni. "Haluan lähteä.... Pois täältä, heti", sanoin hiljaa Beatrixille. Hän nyökkäsi ja sanoi: "Sen takia olen täällä. Ystäväsi pakkaavat tavaroitasi, lähdemme heti kun he tulevat." Maailma pyöri ympärilläni. Kaaduin selälleni kiviselle tuolille. Voihkaisin "Au, au!". Beatrix katsoi minua ja kysyi: "Kaihdatko taikaa?" Pudistin päätäni. Sitten Beatrix tarttui hellästi päähäni ja alkoi lausua jotain sanoja jollain ihmekielellä.  Tuntui kuin kaikki olisi ollut unta. Sitten vaivuin horrokseen.

"Beatrice! Herää", Beatrix sanoi. Avasin silmäni välittömästi. Ensimmäisenä huomasin että kipu oli poissa. Sitten huomasin että Beatrixillä oli erillaiset vaatteet, tummat farkut ja musta paita.  Kolmanneksi huomasin että Beatrix kantoi minua. Olimme kadulla. "Minne menemme?" kysyin kivuten alas Beatrixin sylistä. "Lentokentälle", Beatrix sanoi.

Tunnin ja puolen kuluttua:

"...Saavumme pian Englannin lentokentälle....Kiinnittäkää turvavyö..." Lentoemäntä kuulutti. En ollut aiemmin huomioinut minne matkamme päättyisi. Jos Beatrix asui Englannissa miten hän oli päässyt niin nopeasti Amerikkaan? Taikuutta. Se oli varmasti taikuutta. Kun katsoin Beatrixiä näin taikuutta, hän tuli pelastamaan minut. Hän oli se "jokin" jota tarvitsin elämääni, se jokin joka oli aina puuttunut minulta oli hän, Beatrix. Hän ei voinut olla vain tätini, mutta hän oli silti selvästikkin sukua... Minun pitäisi kysyä häneltä siitä, muttei täällä. Sitten hänen luona.

Kolmen tunnin kuluttua:

"Kiitos", sanoin ottaen teemukin käteeni. Hörppäsin siitä teetä. Beatrix istuutui minua vastapäätä olevalle pienelle sohvalle. Olin sytyttänyt takan sillä aikaa kun Beatrix oli keittänyt teen.  Olimme Beatrixin asunnolla, isossa kartanossa. Kaikki kalusteet olivat antiikkia, lähes kaikki. Katsoin Beatrixiä. "Tiedän että olet enemmän kun minun tätini", sanoin. Beatrix sulki silmänsä ja sanoi:"Olen äitisi."

Juuri sillä hetkellä tiesin että en tuntisi joulua ilman häntä.

~~

Anteeksi viimeinen osa oli vähän lyhyt.

Kertokaa miten teidän mielessänne tarina jatkuu, jatkan tarinaa Art blogillani mutta silloin tarina ei ole enää jouluinen....

 

~♥~ By love La Oops ~♥~