Tämä luku on omistettu parhaalle ystävälleni Vekulle, olet ihana <3

I Just Don't Feel Like Christmas Without You

3. luku   "Another day another reminder that your not here with me..."

3.12

 

"'Cause it makes me that much stronger. Makes me work a little bit harder. It makes me that much wiser. So thanks for making me a fighter. Made me learn a little bit faster. Made my skin a little bit thicker. Makes me that much smarter. So thanks for making me a fighter", lauloin kuunnellen kuulokkeistani Christina Aguileran Fighter kappaletta. Makasin sängylläni ja katsoin kattoa. Sitten kiljahdin pehmeällä äänellä "Voou, Ooh!" Kuuntelin musiikkia siksi jotta keksisin mitä tehdä sen koko Andrew jutun kanssa. Käänsin pääni pöydälleni jossa oli läppärini. Nappasin läppärin ja huomasin että olin saanut messengeriin kaveripyynnön. Nimimerkillä "Beatrix". Olin utelias ja hyväksyin pyynnön. Beatrix oli paikalla ja hei kun olin hyväksynyt hänet hän laittoi minulle viestin: "Hei Beatrice. Ihmettelet varmaan kuka olen. Olen sinun tätisi, äitisi puolelta. Haluaisin tietää paljon sinusta, sillä sinullahan ei ole paljoakaan sukua äitisi puolelta elossa. Kirjoitathan minulle jos voit?"

 

Järkytyin. Tipuin jopa sängyltäni. Onneksi läppäri ei tippunut. Nousin nopeasti ylös ja olin juuri kirjoittamassa kun Keith tuli ovesta sisään. "Mitä nyt? Näytät kuin varis istuisi päälläni ja minulla olisi valtava pelle nenä", Keith sanoi. Selitin Keithille asian hän näytti miettivän jotain ankarasti. "Tänään on ne perhetapaamiset, jospa kutsuisit hänet. Hän on aika varmasti vampyyri", Keith sanoi. Katsoin häntä. "Okei, mietin asiaa. No miksi sinä tulit? Nythän tulee telkusta sun lempiohjelmaa", sanoin katsellen läppärin näyttöä. Olin kirjoittanut Beatrixille jo "Hei" sanan ja nyt hä kirjoitti jotain minulle.  "No kundikaverisi on täällä, tai no alhaalla", Keith sanoi hymyillen. Silmäni laajenivat. "Michael!?" huudahdin. Keith pyöritteli silmiään. "No ei höpsö! Vaan Andrew, hän haluaa tietää haluatko sinä treffeille, mutta meidän kesken, minä voin viedä hänet treffeille sinun puolesta", Keith sanoi iskien silmää. Joskus unohdin että hän oli umpihomo. Beatrixiltä tuli viesti. Halusin lukea sen mutta Keith odotti. "Joo, minä menen", sanoin ja käänsin katseeni Beatrixin viestiin.

"Hän haluaisi tavata minut. Tänään, voiko hän tulla?" kysyin vampyyriopastajaltani Marialta. Hän katsoi minua tarkkaan. "Kävikö hän tätä koulua?" Maria kysyi. Voi ei, en tiennyt! "En tiedä", sanoin rehellisesti. Marian otsa kurtistui. "Sinun täytyy auttaa minua! Hän on ainoa äitini sisko joka on elossa tai kadonnut! Hän voi ehkä auttaa minua!" sanoin. "Hyvä on", Maria sanoi. Aloin hymyillä, olin onnellisepi kun pitkään aikaan olin ollut.

Kun menin takaisin tyttöjen oleskelu huoneeseen minua odotti taas joku. Kun näin Andrewin istuvan sohvalla olin kääntyä takaisin, pois. Mutta juuri silloin Andrew huikkasi: "Beatrice!"   Hitto! Hitto! Hitto!  "Ai hei", sanoin kävellen huonettani kohti. Andrew nousi sohvalta ja alkoi seurata minua. Eve tuli vastaan minua portaissa katsoin häntä ja sanoin äänettömästi huulillani: "Auta Minua!" Eve vaihtoi suuntaa ja lähti kanssani huoneeseen. Pyrähdin huoneeseemme ja Eve sulki oven, hän katsoi minua. "Hän on sanonut kaikille että hän vie sinut treffeille, tänään", Eve sanoi. Katsoin kelloa. Kahden tunnin kuluttua alkaisivat tulla vieraita, niinkuin myös Beatrix! Olin avaamassa suuni kun oveen koputettiin. Katsoin Eveä rukoilevasti, Keith oli kertonut hänelle tilanteeni, Eve siis tiesi sen muttei voinut auttaa minua kun Andrew koputti vielä kerran. Silloin Eve avasi oven.

Eve päätti jättää meidät rauhaan ja lähti siis siinä saman oven avauksella. "Kuulin että voit tulla treffeille kanssani", Andrew sanoi astellen minua lähemmäksi. Tiesin mitä hän halusi, flirttailla. Olimmehan flirttailleet ja halaillut aiemminkin. En voinut perääntyä, tunsin kuolevani ahdistuksesta vaikka hän oli minusta ison askeleen päässä. Tunsin kuristuvani, hän läheni minua, ei ollut mitään mahdollistuutta paeta. Lopulta hän tuli ihan lähelleni ja hän pussasi minua. Nielin ahdistukseni. Nyt hän suuteli minua, yritin rentoutua, en vastannut suuteluun. En voinut uskoa että Andrew ahdisteli minua! Tunsin haluavani itkeä. Kurkkuani kuristi. Kaaduin sängylleni ja Andrew tupsahti päälleni. Hän oli kampannut minut. Hän suuteli minua vieläkin. Suljin silmäni. Näin Andrewin hymyilevät kasvot, ne muuttuivat pala palalta oudoiksi. Jalkani alkoivat rimpuilla ja minä potkaisinkin vahingossa valkuvan pöydältäni se tippui lattialle. Kuulin lasin rikkoutuvan. Andrew nousi päältäni ja hymyili. Nielaisin ja yritin unohtaa pelkoni. Tekohymyilin. Andrew yritti olla salaperäinen ja lähti huoneesta. Nousin äkkiä yläs ja menin katsomaan mikä valokuva oli tippunut. Kuka oli llut kuvassa?

Michael.

"Michael?!" kiljuin itkien. Hän ei ikinä tekisi minulle näin!!!! Jos hän saisi tietää Andrew olisi kuollut jo ennen aamua. Nousin ylös pitäen valokuvaa nyrkissä. Yhtäkkiä kaaduin lasinsirpaleiden päälle ja silmissä sumeni.

 

~~~~

Että sellasta...

Minun täytyy kertoa että sain idean Andrew nimeen siitä kun olin kuuntelemassa Rihanna I just dont feel christmas kappaletta ja joku oli laittanut kommenttia että hän muisti kuolleen ystävänsä siitä laulusta, joten otin sen nimen siitä. Ei ollut tarkoitus loukata kun Andrew muuttui "hirviöksi" mutta...

Kommenttia, mitä seuraavaksi tapahtu? Kuka Beatrix on?...

~~Luv ya, by. La Oops~~