Noniin nyt kun en ole kerennyt laittamaan luukkuja laitan monta yhtä aikaa, sanokaa jos haluatte jonkinlaisen erikoisen luukun (esim. kuvia laulun sanoja jne) niin toteutan sen jos voin! :D Elikkäpäs tässä on luukut 2-5 yhdessä mytyssä, vähän myöhässä tosin!

Huomenna tulee lisää luukkuja!

Tarinan ekaan osaan pääset tästä: darkroseandme.vuodatus.net/blog/2735406

I Just Don't Feel Like Christmas Without You

2 .Luku  " See I tried but it just aint right, without you, tried but it just aint right, without you...."

2.12.

Avasin silmäni ja aistin ettei minun olisi pitänyt tehdä sitä. Niin, olin oikeassa. Keith seisoi edessäni. "Mitä?" kysyin ihmeissäni. Pinnistelin että saisin silmäni auki. Sitten tajusin että tunnit alkaisivat pian ja hyppäsin sängystä pois. "Kiva pyjama, se pukee sinua", Keith sanoi. Huokaisin. "Mitä nyt?" kysyin vähän äkäisenä. "Minulla on kiire ensimmäiselle tunnille", lisäsin. Keith katsoi minua kummallisena. "Mitä!" huudahdin. "Tänään ei ole koulua! Lunta on pyryttänyt liikaa!" Keith sanoi halaten minua. Hän oli aika hiku ja piti meidän vampyyrikoulusta mutta muistin kuinka hän oli kerran sanonut minulle tarvitsevansa tauon, pidemmän kuin vain 2 päivää. Aloimme hyppiä ilosta. "Mennään aamupalalle!" Keith sanoi kun olin pukenut päälleni pillifarkut, pitkän mustan villatakin (jota totisesti rakastin) ja mustat bootsit joissa oli ihanat korkeat korot. Oikeastaan aamupalaamme pitäisi kutsua iltapalaksi sillä olihan nyt ilta, (meillä alkoi tunnit 19.30 ja loppuivat 2.30, yleensä mutta tänäänpä ei!) ja iltapalaamme aamupalaksi, tosin se menisi liiankin vaikeaksi.

Menin istumaan ruokailusaliin. Keith istui jo siellä Cheyennen ja Even kanssa. He juttelivat lumesta. Minä taas ajattelin ruokailusaliamme.

Ruokailusali sijaitsi tyttöjen oleskeluhuoneen keittiön vieressä ja se oli tarkoitettu aamu ja iltapalojen syömiseen ja siellä tehdä myös läksyjä. Tyttöjen oleskelu huoneessa ei oikeastaan saisi olla poikia. Olihan erikseen tyttöjen ja poikien puoli, mutta senkin lisäksi oli yhteinen puoli mutta en ollut siellä paljon koska ainoa kaverini joka oli poika oli homo, joten hän sai olla enemmän tyttöjen puolella, koska hänellä ei ollut paljoakaan poikia ystävinä.

Ravistin päätäni jotta keskittyisin syömään aamupalaani. Järsin sämpylääni mutta en maistanut sitä. Käänsin katseeni Cheyenneen, Keithiin ja Eveen. "...Mutta ehkäpä jotain löytyisi kerhotalolta? Siellä on aina tekemistä", Eve sanoi Keithille. Keith ja Cheyenne pudistivat päätään. "Cheynne voisimmeko katsoa Frendejä? Pitää Frendit maratoni", kysyin kun muut olivat ihan hiljaa. "Kyllä!", Cherry huudahti. Muut innostuivat ideastani ja menivät hankkimaan herkkuja. Minä lähdin kävelemään oleskeluhuonetta päin. Varasin meille kaikille neljälle mukavat isot tuolit ja avasin jo telkkarin.

Yhtäkkiä joku sanoi takaani: "Telkkariako alat katsomaan, taas?" Käännyin ja näin Andrewin. "Ai Hei", sanoin hänelle. En jaksaisi mitään draamaa (jota Anrewin seurassa joutui joskus kestämään) joten menin telkkarin vieressä olevalle hyllylle ja otin sieltä kaikki Frendit tuotantokauteni, yhdestä kymmeneen. Olin laittanut ne sinne koska lähes koko ajan joku tuli pyytämään jotain tuotantokautta lainaan, hyllyltä niitä sai lainata. "Niin, mitäs muutakaan tekisin", sanoin Andrewille hetken hiljaisuuden jälkeen. Katselin hyllyä ja huomasin että ensimmäinen tuotantokausi oli jollakin lainassa. "Gina! Voisitko tuoda ensimmäisen tuotantokauden takaisin, alkaisin katsoa sitä", huudahdin. Gina oli Frendit hullu, ja hänellä tuotantokaudet oli yleensä lainassa. Hetken kuluttua Gina tuli portaiden kautta huoneestaan kantaen ekaa tuotantokautta. Onneksi vampyyreillä oli hyvä kuulo. "Oleppas hyvä", Gina sanoi hymyillen. Hän oli mukava tyttö. "Haluatko katsoa sitä meidän kanssamme?" kysyin Ginalta. "Okei! Ei kai minulla ole muutakaan tekemistä", Gina sanoi.  "Cheyenne, Eve ja Keith ovat keittiössä etsimässä herkkuja, voisitko mennä auttamaan heitä?" kysyin, minun oli pakko kysyä sillä Andrew seisoi vieläkin takanani. Gina meni iloisesti keittiöön.

"Mitä haluat Andrew?" kysyin mahdollisimman tavallisesti. "Minulla oli sitä asiaa, mistä kerroin eilen", Andrew sanoi virnistäen. "Niin?" kysyin. Andrew alkoi hymyillä, voi miten rakastinkaan tuota hymyä! "Haluaisitko lähteä minun kanssani... treffeille joskus?" Andrew kysyi. Koko oleskeluhuone hiljeni, kaikki tytöt jotka katsoivat toisia teeveitä painoivat äänen pienelle ja ne jotka vain istuskelivat olivat ihan hiljaa. En tiennyt mitä vastata! Kylläkö? Vai eikö? Tiesin että kaikki oleskeluhuoneen tytöt olivat minulle kateellisia koska he olivat ihastuneita Andrewiin mutta monet oleskeluhuoneen tytöistä pitivät minusta ja halusivat minun olevan iloinen. Monet olisivat iloisia että menisin treffeille ja monet eivät pitäisi siitä ollenkaan. Mutta eihän toisten mielipiteillä ollut merkitystä! Vai oliko? Mutta me tytöt olimme kuin iiisoo perhe (suuri osa meistä oli)  joten sillä olisi merkitystä. Katsoin Andrewia joka odotti kärsivällisesti. "Lupaan miettiä asiaa, kerron sitten myöhemmin", sanoin ja Andrew lähti huoneesta iloisesti.

Takaani kuului iso "Wooh!" ääni. Carol tuli sanomaan minulle: " Miksi sanoit miettiväsi asiaa?" Katsoin heitä kaikkia. "Koska halusin tietää teidän mielipiteen, pitäisikö minun mennä vai ei. Olemmehan kuin iso perhe, halusin kaikkien sanovan mielipiteen", sanoin. Kaikki katsoivat minua pöyhistyneinä. YHtäkkiä tunsin jonkun läppäsevän minua takaraivoon. Se oli Cheyenne. Cheyenne tuli eteeni ja kysyi: "Miksi sinä oikeatsi teit sen?" Jokainen tyttö tuli minua lähemmäksi, haluten kuulla vastauksen. Huokaisin. "Tein sen teidän takia ja siksi koska... Rakastamani poikaystävä... on kadonnut. Hänen nimensä on Michael", sanoin sulkien silmäni, tunsin kyyneleiden tippuvan.

"Voi ei!" alkoi kuulua pitkin huonetta, jotkut jopa alkoivat itkeä. Cheyenne halasi minua, sitten Eve, Gina ja loput tytöistä yhtyivät ryhmähaliin. Pitkin huonetta kuului nenän niiskutusta. Yhtäkkiä Keith sanoi kovaan ääneen: " Tytöt! Eiköhän ole aika katsoa Frendejä ja nauraa. On sentään vapaa päivä. Tehkää se Beatricen puolesta, jotta voisi taas hyvin! Onko kukaan apunani?" Huoneessa alkoi kuulua puhetta. "Minä olen mukana!" joku huusi. "Minäkin!" monet huusivat yhtäaikaa. Sitten Gina huusi: "Kaikki mukaan!" Positiivinen tunne valtasi huoneen ja aloin voida itsekin hyvin, kaikki pitivät minusta sillä olin kuunnellut heidän huoliaan ja auttanut heitä ja jutellut heidän kanssaan siitä lähtien kun olin tullut Won Darknesin kouluun.

Keith asensi piuhat niin että jokaisella viidellä taulutelkkarilla oli sama ohjelma. Kaikki istuutuivat iloisesti katsomaan telkkaria. Monet tulivat halaamaan minua ennenkuin kaikki olivat valmiina katsomaan teeveetä.

Ja niin lumihiutasten leijuessa maahan aloimme kaikki nauraa ja pitää hauskaa. Mutta kumminkin vannoin itselleni että etsisin Michaelin.

                                                                                       ~~ ~~

                                                                                       ~~ ~~

Noniin kommenttia millainen Michael on, löytyykö hän tai alkaako Beatrice edes etsiä Michaelia ja meneekö Beatrice Andrewin kanssa treffeille...?