Joulukalenterin osa 1 on ilmestynyt. Kommenttia jos haluatte toisenlaisen joulukalenterin, toisenlaisen 2 osan... Vaikka vosin laittaa kuvia jne...

 

I Just Don't Feel Like Christmas Without You

1. luku  Why christmas? 

1.12.

 

Avasin silmäni ja voihkaisin. Kämppikseni Eve seisoi edessäni tonttulakki päässään. Vedin peiton naamalleni. "Beatrice! Viimeinkin on joulukuun 1 päivä!", Eve huudahti ja alkoi repiä peittoani pois silmiltäni. Huokasin ja nousin sängystäni. "Kumpi käy ensimmäiseksi suihkuun?" kysyin. Huomasin että Eve oli jo pukeutunut. Hänen pitkät blondit hiuksensa olivat nutturalla ja hänellä oli iso punainen koru joka roikkui hänen koulupukunsa päällä. "Kävin jo suihkussa eilen, kun nukahdit. Mene jo! Kohta alkavat tunnit!" Niin, Won Darknessin koulussa inhottiin myöhästymisiä. Vampyyrithän ovat todella tarkkoja. Menin pienen kylpyhuoneemme ovelle ja käännyin Even päin. "Vampyyrit eivät juhli joulua", sanoin ja pujahdin kylppäriin.

Ensimmäisellä tunnilla oli historiaa ja meitä opetti professori Sanya. Hän oli tumma ihoinen vaikka olikin vampyyri. "... Ja vaikka olemmekin olleet julkisuudessa vain pari vuotta se ei tarkoita että meitä ei olisi ollut aiemmin. Meitä oli jo 3 tuhannen vuoden takaa. He ovat jo todella vahvoja, melkein voittamattomia ja heidän tapansa ja muut perinteet ovat erillaisia, kuten no vaikkapa millaisia te olette. Jos teistä puolistakaan tulee vampyyreja..." Sanya luennoi. Niin, ainahan oli se mahdollisuus että meistä ei tulisi vampyyreja ja me... tuota kuolisimme. Mutta silti minusta Sanyan luennointi oli kiinnostavaa, tänään kaikki oli kiinnostavaa paitsi joulu tai sellaiset asiat kuin joulumieli. Vampyyrithän eivät juhli joulua, ainakaan minä en, joulu mujistuttaa liikaa hyviä muistoja perheeni joulusta, jota en enää ikinä juhli. Jatkoin Sanyan luennoinnin kuuntelua.

Seuravalla ja sitä seuraavalla tunnilla oli ilmaisutaitoa. Vampyyrienhän piti osata näytellä. Rakastin ilmaisutaitoa. Harjoittelimme pieniä näytöksiä ja näyttelemiseen liittyviä juttuja.

Ilmaisutaito tuntien jälkeen oli ruokailu. Ulkona  satoi lunta ja ilta oli jo pitkällä. Won Darkness.in koulussa eli suodaan sanottuna vampyyrien sisäoppilaitoksessa tunnit alkavat illalla 19. 30 ja päättyvät 02. 30 aamulla, sillä vamyyrithän ovat allergisia auringon valolle.

Istahdin ruokalan lempipöytääni. Siinä istui jo kämppikseni ja paras kaverini Eve ja toinen paras kaverini Cheyenne. Cheyenne oli tumma ihoinen tai no oikeastaan latten värinen. Hänellä oli olkapäihin ylettyvät ruskeat hiukset. Olimme läheisiä ja pidimme paljon hauskaa kahdestaan koska minulla oli osaksi tumma ihoisen huumorintaju. Evellä oli taas blondit hiukset, siniset silmät ja vaalea iho. Minulla taas oli kylkiluihin ylettyvät ruskeat hiukset, sammaleen vihreät silmät ja keskivaalea iho. Puhuin hiukan aksentilla ja en tiennyt mistä ihmeestä se oli tullut. Ehkä jostain suvusta. (Tottakai!)

"Huhuuu!" Cheyenne huhuili edessäni. Tärähdin ja katsoin Cheyenneä ihmeissäni. "Mitä?" kysyin. Cheyenne oli avaamassa suunsa kun kolmas paras kaverini Keith tuli istumaan Cheyennen viereen. Hän oli tosi söpö, hänellä oli ruskeat silmät ja ruskeat hiukset. Valitettavasti hän oli homo. Me olimme jengi, tai ainakin niin me toisiamme kutsuimme. Minun neljäs kaverini Ana oli käymässä hautajaisissa. Keith katseli minua, sitten Eveä ja lopulta Cheyenneä. "Cherry minä tiedän kuinka paljon inhoat keskeytyksiä mutta minulla on asiaa Beatricelle", Keith sanoi. Olin ollut hiukan ajatuksissani mutta virkosin kun kuulin nimeni. "Mitä nyt?" kysyin väsyneenä. Keith katseli hetken silmäpussejani ja hiukan sotkuisia hiuksiani. "Lähdetkö kanssani kaupungille ostamaan joululahjoja? Cherry ja Ava on ostaneet jo lahjat", Keith sanoi. Silmäni olivat mennet kiinni mutta ne avautuivat heti kun kuulin sanan "joululahja", voi ei olin unohtanut joululahjat! "Joo tottakai", sanoin esittäen että en ollut unohtanut joululahjoja. Ava (eli Eve. Hänen lempinimensä oli Ava), Cherry (Se taas on Cheyennen lempinimi) ja Keith jatkoivat rentoa jutusteluaan. Aloin kuumeisesti miettiä joululahjoja.

Kun viimein  oli viimeisetkin tunnit kuluneet juoksin minun ja Even huoneseen ja aloin etsiä takkia koulupuku takkini tilalle. Emme saaneet näyttää kaupungilla että olimme vampyyrejä, oman turvallisuudentakia ja myös sen että suurin osa ei edes tiennyt vampyyreistä.

 

Kun olimme käyneet kolme tunnin  ostoksilla (onneksi kaupat olivat auki vuorokauden ympäri, vampyyrit ovat todellakin vaikuttaneet asiaan) halusin vain mennä lepäämään. Ja lukemaan hiukan Sookie Stackhousen romaania kunnes nukahtaisin. Mutta ei. Kun olin tullut tyttöjen oleskelutilaan siellä joku  minua jo odottikin. Nimttäin Andrew, hän oli aika suosittu koulussani ja hän oli hiukan ihastunut minuun. Juuri tällä hetkellä minua ei voinut kiinnostaa Andrew, eikä kukaan. Mutta silti loihdin pienen hymyn kasvoilleni kun hän huomasi minut. "Hei. Mitä sinä teet täällä?" kysyin kun kävelin hänen luokseen. "Minulla on sinulle asiaa. Mutta itse asiassa minun pitää mennä ennenkuin joku opettaja huomaa minut. Jos vaikkapa voisimme jutella huomenna koulun jälkeen?" Andrew puheli. Nyökkäsin, en jaksanut yksinkertaisesti puhua. "No nähdään huomenna", Andrew sanoi lähtien pois.

Otin vielä tyttöjen yhteisestä keittiöstä teetä ja lompsin huoneeseeni.

 

 

Että sellainen oli eka osa. Kommenttia kiitos!