(Tarinaan sopivaa musiikkia www.youtube.com/watch Could've been by. The Veronicas)

 

Moonlight

 

Could've Been

 

Katsoin ikkunasta ulos sateiseen ilmaan. Kaikki jonka olin rakentanut oli romahtanut sekunneissa. Ian ja Aaron. Niin, mitä tekisinkään heidän kanssaan. Aaron oli seurustelu aikanamme haikaillut toisen perään vaikka hän muuta väittikin. Marien. Kysyin häneltä miettikö hän minkälaista Marien kanssaan olisi ollut. Hän valehteli minulle, koska sitä minä odotinkin. Ja Ian oli ollut aina siellä kun häntä tarvitsin. Hän oli lohduttamassa minua kun Aaron oli myöhästynyt vuosipäivämme illalliselta koska oli ollut salaa Marien kanssa. Hän oli siellä auttamassa minua kun löysin Aaronin Marien kanssa. Hän oli... Aina siellä missä minä häntä tarvitsin. En tiedä mitä hän ajattelee minusta. 

Nousin ikkunalaudalta ja menin makaamaan sänkyyni. Nukahdin pää kyyneleistä märälle tyynylle toivoen parempaa päivää. Heräsin huonosti nukuttuna. Ennen kuin huomasinkaan istuin autossani vaattet päällä ja auton avaimet kädessä. Ajoin Aaronin ja Ianin asunnon eteen. Hyppäsin autosta ja kävelin ovelle. Avasin oven ja astuin sisään. Kävelin suoraan olohuoneeseen. Aaron tuli luokseni. Hän yritti tarttua käteeni mutta vedin sen pois. "Katso minua silmiin ja kerro että et tunne mitään sisälläsi", sanoin. Aaron sulki silmänsä. "Rakastan sinua", Aaron kuiskasi silmät kiinni. Tipuin syvemmälle kuiluun ja tunsin kuinka en lopettanut tippumista. Aloin perääntyä.... Kauemmas, ja kauemmas. Kunnes selkäni osui ulko-oveen käännyin ja juoksin autolleni. 

Ajoin ja ajoin. Kuilu oli pohjaton. En saanut henkeä. Pysäytin auton tien laitaan ja nousin autosta henkeä hörppien. En saanut happea vaikka kuinka yritin. Ian. Aaron. Kumpi. Tuskallinen hengenvetoni muuttui hetkessä huudoksi. Kaikki linnut lensivät pois läheisitä puista rääkyen. Katsoin kauas tielle. Näin siellä Aaronin. Säikähdin ja katsoin toiseen suuntaan ja näin Ianin. He kävelivät minua kohti. Juoksin. Juoksin, juoksin niin kovaa että en tuntenut omia jalkojani. Pian huomasin olevani keskellä metsää. Pelästyin. Juoksin siihen suuntaan missä luulin tulleeni. Kaaduin maahan. Käperryin sikiö asentoon ja annoin sateen kastella minut. Ajelehdin ajassa.  Olin kuin unessa. Sitten tunsin jonkun nostavan minut. Katsoin pelastajani kasvoihin. Kasvot olivat tutut mutten saanut nimeä päähäni. "Veronica, olet kohta kotona", mies sanoi. Löysin itseni huoneestani käpertyneenä omasta sängystäni. Käännyin ympäri ja näin pelastajani. Dan. Hän hymyili minulle. Pakotin kasvoilleni hymyn. Sitten Dan nousi sängystä ja menin ikkunan luokse. Hän hyppäsi ikkunasta ulos. Katsoin ikkunasta ulos mutta huomasin vain suden hännän joka katosi metsään. Hymyilin. 

Olisin itsekäs jos valitsisin molemmat, Ianin ja Aaronin. En voinut valita. Mietin kummankin hyviä puolia. Aaron oli hyvin kiltti, siis vampyyriksi. Hän ei juonut ihmisverta ja hänen kanssaan tunsin olevani kotona. Kun taas Ian oli pahis. Hän oli se ainut joka sai tuntemaan minut... Villiksi ja rohkeaksi. Menin kylpyhuoneeseeni ja avasin kylpyammeen vesihanan. Lillutin käsiäni hetken vedessä. Riisuin vaatteni ja astuin ammeeseen. Suljin vesihanan. Makasin vedessä. Ei ollut mitään vaihtoehtoa päästä pois tilanteestani. 

Joten työnnyin veden alle puhaltaen viimeiset hengenvetoni pois. 

 

~♥~By. Love La Oops~♥~